Hanhensuojelua hinnalla millä hyvänsä
Valkoposkihanhet söivät meidänkin tilaltamme säilörehunurmet tänä keväänä ja koko maakunnassa syötyjen nurmien ja syysviljojen ala on tuhansia hehtaaria. Luku tarkentuu, kunhan vahinkoilmoitukset on kirjattu. Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, niin peltoja ei viljellä hanhien ruokkimiseksi, vaan jotta suomalaiset ihmiset saisivat kotimaista ruokaa.
Vaikka tuo edellinen väittämä ruuan tuottamisesta tuntuisi arkijärjellä ajateltuna ihan johdonmukaiselta, ei niin ole kaikissa kansanryhmissä. Vihreät pitivät viime viikonloppuna puoluekokouksensa Joensuussa. Ajankohta olisi ollut suotuisa luonnonsuojelusta kiinnostuneelle kokousväelle tutustua valkoposkihanhien aiheuttamiin tuhoihin. Tähän ei tainnut suuremmin ollut aikaa eikä halua, vaikka olisihan se ollut mielenkiintoinen oheisohjelma kokousväelle.
Ympäristöhallinto, joka on tärkein osapuoli hanhiongelmassa, on usein vetovoimainen työpaikka luonnonsuojelusta kiinnostuneille ihmisille. Monesti näillä ihmisillä on poliittisena viiteryhmänään vihreät. Tämän hallituskauden ajan myös ympäristöministeriötä on johdettu vihreiden toimesta ja alkukaudesta vielä pohjoiskarjalaisin voimin.
Varsin voimaton olo tulee siitä, että oman maakunnan poliitikko ympäristöministerinä antoi periksi puolueen kannatukseen ja imagoon kohdistuvalle paineelle ja jätti tarpeelliset päätökset tekemättä. Syynä ei voi olla se, että asiaa ei olisi ymmärretty tai tiedostettu. Kyse on puolueen edusta ja tämän takia hanhet syövät pellot puhtaaksi vielä ensi keväänäkin – valitettavasti.
Mitä tiloilla nyt tapahtuu hanhien mentyä? Viljelijät joko täydennyskylvävät nurmiaan tai muokkaavat ja kylvävät pellot kokonaan uudestaan, jos rahat riittävät tuotantopanosten hankintaan. Maaseutusihteerit käyvät tarkastamassa tuhopeltoja, jotta korvaushakemuksen kautta saataisiin edes jotain hyvitystä. Tiloilla pohditaan, joudutaanko eläimiä vähentämään. Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin ruuan tuottamisen kustannukset ovat kohonneet todella rajusti ja tilat ovat kustannuskriisissä jo valmiiksi.
Toivoa sopii, että jotain vaikuttavaa tapahtuisi ennen syksyä. Onko se sitten alueellinen karkotuslupa tai suojametsästyksen aloittaminen. Varmaa on, että tutkimustyötä jatketaan ja erilaisia karkotusmenetelmiä testataan – ja se että viljelijät kärsivät suurimman osan vahingoista nahoissaan.