fbpx
Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

Viime kuussa kirjoitin maatalouden maksuvalmiuskriisistä. Putin toi tähän keskusteluun uuden sävyn hyökkäyssodallaan Ukrainassa. Todettakoon tässä, että hyökkäys on hirveä ja rikollinen teko itsenäistä Ukrainaa ja sen kansaa kohtaan. Menemättä sen syvemmälle NATO-keskusteluun, totean myös, että jäsenyys antaisi turvan Suomelle.

Sota vaikuttaa monella tavoin Suomessa. Selvimmät vaikutukset näkyivät ensimmäisenä bensapumpulla. Myös valmiiksi korkeat maatalouden kustannukset nousivat vielä ihan uudelle tasolle etenkin polttoaineissa, lannoitteissa ja rehuissa. Tuottajahintojen kehitys on edelleen varovaista. Maidon tuottajahinta on vuoden alusta noussut noin 6 senttiä litralta, mutta tuotantokustannukset samaan aikaan nopeammin, noin 10 senttiä.

Ruuan hinnassa on siis kovat nousupaineet. Syynä on edellä mainitun kustannuspaineen lisäksi myös Venäjän ja Ukrainan ruokaviennin tyrehtymisen vaikutus maailmanmarkkinahintoihin. Elinkeinoministeri Lintilä arvioi viikonloppuna (YLE 12.3.22), että kotitalouksien maksaman ruuan hinta voi jopa kaksinkertaistua.

Ruuan hinnan lisäksi myös huoltovarmuudesta on jälleen tullut suosittu puheenaihe. Ennen Ukrainan sotaa keskustelu siitä on yleensä kuitattu toteamalla, että elintarvikkeitahan on saatavilla maailmanmarkkinoilta. Nyt ääni on muuttunut kellossa. Onkin sanottu, että ruuan tuotannon arvostuksen lopulta määrittää sota tai nälänhätä.

Vielä ei niin pitkällä Suomessa olla, mutta kriisitietoisuus ruokaturvan heikkenemisestä on parantunut. Toiminnan tasolle ei kuitenkaan ole vielä päästy. MTK-Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Jari Rouvisen mukaan noin kolmannes Pohjois-Karjalan pelloista voi jäädä kylvämättä (YLE 10.3.22). Tämä toteutuessaan johtaisi viljapulaan ja kotieläintuotannon supistumiseen. Samanlaista kuivuutta kuin viime kesänä oli, ei maatalous kestäisi.

Suuren huomioarvonsa takia maatalouden tilanteella tehdään myös politiikkaa. Perussuomalaiset hermostuttivat Keskustaa tekemällä taitavan operaation esittämällä monia maatalouden maksuvalmiuskriisiin käypiä toimia, jotka kuitenkin lisätalousarvion luonteen takia hallitus äänesti nurin. Noita samoja toimia lienee kuitenkin nyt punnittavana hallituksen valmisteilla olevassa vakauttamispaketissa.

Maatalouden ongelmiin haetaan ratkaisuja valtion taholla toden teolla. Poliittista tahtoa siihen alkaa nyt löytyä, mutta markkinoilla asiat junnaavat, eikä elintarvikemarkkinavaltuutettukaan tunnu saavan asioihin vauhtia. Erikoisintahan tässä on se, että elintarviketeollisuus on enemmän huolissaan kuluttajan ostovoiman kehityksestä kuin maataloustuotannon säilymisestä. Mikähän kohta huoltovarmuudesta on kaupan ja elintarviketeollisuuden suunnalla vielä jäänyt ymmärtämättä?

Miten nyt saadaan lehmät lypsettyä?

Miten nyt saadaan lehmät lypsettyä?

Miten nyt saadaan lehmät lypsettyä?

 

Kelloradio alkaa soittaa viiden aikaan jotain osaa Camille Saint-Saënsin eläinten karnevaalista. Väsyttää, kun jäin illalla töllöttämään A-studion ties monettako keskustelua Ukrainan tilanteesta.

Navetalla jo odotetaan. Rehut vasikoille ja sitten lehmien ruokintapöydän antimet kohdilleen. Vaimo laittaa radion päälle maitohuoneesta käsin ja kaiuttimista alkaa kuulua Radio Suomen aamuohjelmat.

Yht’äkkiä radio hiljenee – kuuluu vain suhinaa. Lypsyaseman kohinan yli huikkasin, että mikäs radiota vaivaa. Kanavaa vaihtamalla Rex kuitenkin vielä kuuluu. Lypsy on jo puolessa välin, kun valot välähtävät ja hetken päästä sammuvat ja kaikki pysähtyy. Pimeys laskeutuu navettaan. Maito lorisee maidonkokoojasta automaattiventtiilin kautta viemäriin. Otsalamppu syttyy.

Agregaatti on saatava pian käyntiin. Lehmät ovat vielä lypsyasemalla. Traktorin kiinnittäminen aggregaattiin vie aikansa, mutta lopulta virrat saadaan päälle ja työt jatkuvat. Radiosta ei nyt kuitenkaan kuulu mitään. Yritän katsoa sähköyhtiön verkkopalvelusta, kuinka laajasta katkosta on kysymys. Netti ei tunnu toimivan. Yritän soittaa vikahälytykseen. Linjat tuuttaavan jotain outoa ääntä.

Sähköjä ei kuulu ja traktori pyörittää virtaa kahden euron litrahintaisella polttoaineella, jotta lypsy saadaan loppuun, kone pestyä ja maito jäähdytettyä. Onneksi oli tullut tankattua eilen traktori. Aamutyöt on tehty, mutta sitten hajoaa traktori. Ilmeisesti jotain vikaa voiman ulosotossa.

Puhelin ei edelleenkään toimi ja lähden käymään autolla kaupungissa. Varaosaliikkeellä on pimeää ja hiljaista. Osa olisi tilattava Saksasta, mutta sähköt ovat poikki ja nettiyhteydet eivät toimi. Liikkeessä tiedettiin, että Suomeen on tehty laajamittainen kyberhyökkäys, jota on ryyditetty jonkinlaisilla terrori-iskuilla. Miten nyt saadaan lehmät lypsettyä?

Käyn meijerillä. Sielläkin toimitaan varavirran voimalla. Maitoa ei kuulemma voida ottaa vastaan. Tapaan kollegan, jolla on samat ongelmat, mutta traktori vielä toimii. Suunnittelemme yhteistyötä aggregaatin käytöstä. Aion vielä käydä tankkaamassa auton, mutta automaatti ei toimi.

Käteistäkään ei saa pankkiautomaatista. Ruokakauppa on suljettu, koska kassatoiminnot ovat jumissa eikä kuulemma keskusliikkeen automatisoidusta terminaalista saa enää lisää tavaraa ulos. Liikennevalot ovat pimeänä.

Musiikki alkaa taas – tällä kertaa Vivaldin talvi. Ylen ykkönen kuuluu taas ja nousen tuskanhiestä märkänä sängystä ja astelen vessaan. Luen viestejä maatalouskriisistä käydyistä neuvotteluista ja Karjalaisen mobiilissa kommentoidaan eilisen illan A-studion keskustelua. Navetalta paistaa valot. Sähkön hinta on tänä aamuna 50 snt/kWh. Lähden tekemään lisää tappiota tuottamalla ruokaa kansakunnalle.