Maatalouden kustannuskriisi – ketäpä se kiinnostaa!

Maksamattomia laskuja on viime kesältä ja rahat loppu. Tilanne on vaikea ja lähes toivoton monella tilalla. Pankkien mukaan karkeasti ottaen noin viidesosa suomalaisista maatiloista on rahoituskriisissä ja paljon enemmän kamppailee heikon kannattavuuden kanssa. Toinen toistaan karmeampia juttuja, myös itsetuhoisia, saa kuulla maatilojen ahdingosta lähes päivittäin.

Elintarvikkeiden kauppa muodostaa noin kaksi kolmasosaa päivittäistavarakaupasta. Kesko ilmoitti alkukuusta tehneensä viime vuonna historiansa parhaan tuloksen. Pääjohtaja Mikko Helander kuitenkin totesi (HS 3.2.2022) ”Ei meillä hirveästi ole vaikutusvaltaa siihen, kuinka paljon tuottajat saavat hintaa. Kyse on keskusteluista tuottajien ja teollisuuden välillä”

Tuota edellä mainittua teollisuutta edustavan elintarviketeollisuusliiton (ETL) toimitusjohtaja Mikko Käkelä puolestaan vastustaa tuottajahintojen pakollisia indeksikorotuksia (HS 2.2.2022): ”Ei voi ajatella, että kyllähän kuluttaja sen sitten maksaa.”

ETL:n olisi kuitenkin syytä olla huolissaan maatalouden kannattavuudesta, sillä teollisuuden kilpailukyky on pitkälti kytketty kotimaiseen raaka-aineeseen. Merkittävät ETL:n jäsenyritykset ovat tuottajien osuustoiminnallisesti omistamia. Voikin kysyä, eikö viesti maatalouden ahdingosta kulje yhtiöiden omistajilta operatiiviselle johdolle vai eikö se tehoa?

Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto säestää edellisiä (HS 8.2.2022) toteamalla, että elintarvikemarkkinavaltuutetun selvityksen pohjalta valmisteltavat toimenpiteet eivät saa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Haitalla hän tarkoittanee sitä, että nykyisen neuvotteluasetelman mukaista kaupan saneluasemaa ei saa heikentää. Kuvitteleeko kauppa pärjäävänsä kansainvälisten ketjujen kilpailussa, jos kotimaisuutta ei voi enää käyttää valttina?

Kotimainen ruokaketju on siis rikki etenkin maatalouden näkökulmasta. Tavara kyllä kulkee tuottajalta kauppaan, myös pandemian aikana, mutta rahaliikenteestä ei takaisinpäin riitä viljelijälle saakka.  Myös maan hallitus on ollut kovin hiljaa lukuun ottamatta ministeri Leppää, joka on luvannut järeitä toimia, mutta päätökset puuttuvat.

Ketään ei tunnu ruokaketjun muissa osissa aidosti kiinnostavan, millainen tulevaisuuden näkymä maataloutta odottaa tämän vuoden lopulla ja ensi vuonna. Nyt kun tiloilla ei ole varaa ostaa edes tulevan satokauden tuotantopanoksia. Rahoitusta tarvitaan heti kriisin hoitamiseksi. Maatalouden kannattavuus on saatava pikaisesti palautettua markkinoiden tulovirran kautta.

Nyt on vastuullisuusohjelmiaan esittelevien tahojen aika toimia, ettei suomalaisten kuluttajien arvokas tuki kotimaiselle maataloustuotannolle jää tulevaisuudessa ilman vastakaikua.