fbpx
Ruuantuotanto mukaan hallitusohjelmaan

Ruuantuotanto mukaan hallitusohjelmaan

Ruuantuotanto mukaan hallitusohjelmaan

Karjalainen (19.4.2023) ja myös Savon Sanomat ottivat kantaa ruuan hintaan ja maatalouden kannattavuuteen viittaamalla PTT:n tuoreeseen talousennusteeseen. Asiat olivat pääosin kohdallaan, mutta inflaation vaikutuksia pohdittaessa on hyvä muistaa lisäksi, että inflaatio syö myös maatalouden tukia suorassa suhteessa koko alkaneen ohjelmakauden ajan. Karjalaisen pääkirjoituksessa todettiin aivan oikein, että kotimaisen ruuantuotannon vahvistaminen on nostettava hallitusohjelmaan.

Hallitustunnustelija Petteri Orpo on saanut vastauksia hallitusneuvottelujen pohjaksi esittämilleen kysymyksille. Yksi kysymyksistä koski suoraan maa- ja metsätaloutta. Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa vastauksensa mukaan parantaa ruuantuotannon ja metsätalouden kannattavuutta ja kilpailukykyä. Perussuomalaiset painottavat elinvoimaista maataloussektoria huoltovarmuuden perustana. Sosiaalidemokraatit lähestyvät metsätalouden maatalousaihetta ilmastokestävän ruokajärjestelmän kautta sekä luomun ja kasvispohjaisen tuotannon edistämisellä. Keskusta haluaa ymmärrettävästi pysyä oppositiossa. KD ja RKP ovat parlamentaarisen MAKA-ryhmän jäljillä ja Vihreät panostaisivat kasviproteiinien ja synteettisesti tuotetun ruuan kehittämiseen.

On selvää, että maatalous ei tule olemaan ratkaiseva tekijä hallituksen muodostamisessa. Suurempi painoarvo on varmasti talouspolitiikalla ja maahanmuutolla. Maatalouden asema on kuitenkin merkittävä kansallisen huoltovarmuuden kannalta. Maatalous muodostaa myös maaseudun perusinfraa ylläpitävän rungon niin taloudellisen toiminnan kuin ihan konkreettisen kalustonkin muodossa. On myös hyvä muistaa, että valtion itsenäisyys on helpompi todentaa, jos se pystyy ruokkimaan oman kansansa.

Maatalouspolitiikka on monimutkainen kokonaisuus EU:n yhteisenä politiikkana ja sen kansallisena sovelluksena. Nykyisen ongelmat kuitenkin kohdistuvat markkinoiden toimimattomuuteen ja ne ratkaisut löytyvät käytännössä vain lainsäädännöllisin keinoin, vaikka vastausten perusteella monella tulevalla hallituspuolueella ei näytä rahkeet siihen riittävän.

Asko Miettinen

maanviljelijä, Joensuu

MTK:n johtokunnan jäsen

Uuteen alkuun yhteisvoimin

Uuteen alkuun yhteisvoimin

Uuteen alkuun yhteisvoimin

Venäjän käynnistämä hyökkäyssota muutti itäisen Suomen taloutta, elinkeinoja ja tulevaisuudennäkymiä. Rajakauppa ja turismi on nyt kuihtunut olemattomiin. Puun tuonti Venäjältä Suomeen on lopetettu ja Venäjä on katkaissut myös maakaasun toimitukset Suomeen. Vaikutukset maatalouteen ovat heijastuneet energian ja tuotantopanosten hintojen voimakkaana nousuna.

Pohjois-Karjalassa ja Itä-Suomessa on hyvät yrittämisen edellytykset maa- ja metsätalouden harjoittamiselle, mutta toiminnan kehittämiseen suunnatut tukitoimet on aikojen saatossa altistettu kilpailulle, jossa täkäläisillä olosuhteilla ei ole enää mitään painoarvoa länsisuomalaiseen tai pohjalaiseen tuotanto- ja tilusrakenteeseen tai kasvukauteen.

Valtioneuvoston varautumisen ministerityöryhmä linjasi toukokuun puolivälissä, että syksyn budjettiriiheen valmistellaan toimenpiteitä itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi. Tätä valmistelua tekee valtiosihteerityöryhmä, joka parhaillaan kuulee alueen sidosryhmiä hakiessaan näitä toimenpiteitä. Myös itäsuomalaisten maa- ja metsätalousyrittäjien näkemyksiä ja tavoitteita kuullaan aivan näinä päivinä.

Maatalouden investointien voimakkaampi tukeminen ja vakuuksien vahvistaminen ovat mukana valtiosihteereille esitettävällä listalla. Toimenpiteitä esitetään myös metsätalouden hoitotöihin, logistiikkaan ja metsäenergian tuotannon tehostamiseen. Energia-alalle esitetään toimia biokaasun ja tuulivoiman tuotantoon. Lisäksi esitetään toimia matkailun ja luonnonvara-alan koulutuksen edistämiseksi.

Toimenpiteet eivät siis varsinaisesti ole uusia, mutta niitä halutaan kohdentaa ja resurssoida voimakkaammin ja tällä kertaa yhteisvoimin useamman maakunnan kanssa. Yhteistyötä maaseututoimijoiden kesken on ylimaakunnallisesti tehty esimerkiksi pari vuotta sitten Järvi-Suomen maaseudun ympäristö- ja ilmasto-ohjelmaa rakennettaessa.

Tällainen yhteistyö on tärkeää, koska yksittäisen maakunnan ääni tahtoo ainakin maataloutta koskevissa asioissa hukkua elinvoimaisempien maatalousalueiden alle. Nyt on myös MTK:ssa otettu viesti Itä-Suomen maa- ja metsätalouden tilanteesta vahvasti esille.

Silloin on taottava, kun rauta on kuuma. Nyt on kaikkien maakuntien ja alueiden toimijoiden vietävä vahvaa viestiä maan hallitukselle omia vahvuuksia esittäen ja toistensa tavoitteita tukien. Ainekset parempaan tulevaisuuteen ovat tarjolla.

Maatalouden kustannuskriisi – ketäpä se kiinnostaa!

Maatalouden kustannuskriisi – ketäpä se kiinnostaa!

Maatalouden kustannuskriisi – ketäpä se kiinnostaa!

 

Maksamattomia laskuja on viime kesältä ja rahat loppu. Tilanne on vaikea ja lähes toivoton monella tilalla. Pankkien mukaan karkeasti ottaen noin viidesosa suomalaisista maatiloista on rahoituskriisissä ja paljon enemmän kamppailee heikon kannattavuuden kanssa. Toinen toistaan karmeampia juttuja, myös itsetuhoisia, saa kuulla maatilojen ahdingosta lähes päivittäin.

Elintarvikkeiden kauppa muodostaa noin kaksi kolmasosaa päivittäistavarakaupasta. Kesko ilmoitti alkukuusta tehneensä viime vuonna historiansa parhaan tuloksen. Pääjohtaja Mikko Helander kuitenkin totesi (HS 3.2.2022) ”Ei meillä hirveästi ole vaikutusvaltaa siihen, kuinka paljon tuottajat saavat hintaa. Kyse on keskusteluista tuottajien ja teollisuuden välillä”

Tuota edellä mainittua teollisuutta edustavan elintarviketeollisuusliiton (ETL) toimitusjohtaja Mikko Käkelä puolestaan vastustaa tuottajahintojen pakollisia indeksikorotuksia (HS 2.2.2022): ”Ei voi ajatella, että kyllähän kuluttaja sen sitten maksaa.”

ETL:n olisi kuitenkin syytä olla huolissaan maatalouden kannattavuudesta, sillä teollisuuden kilpailukyky on pitkälti kytketty kotimaiseen raaka-aineeseen. Merkittävät ETL:n jäsenyritykset ovat tuottajien osuustoiminnallisesti omistamia. Voikin kysyä, eikö viesti maatalouden ahdingosta kulje yhtiöiden omistajilta operatiiviselle johdolle vai eikö se tehoa?

Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto säestää edellisiä (HS 8.2.2022) toteamalla, että elintarvikemarkkinavaltuutetun selvityksen pohjalta valmisteltavat toimenpiteet eivät saa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Haitalla hän tarkoittanee sitä, että nykyisen neuvotteluasetelman mukaista kaupan saneluasemaa ei saa heikentää. Kuvitteleeko kauppa pärjäävänsä kansainvälisten ketjujen kilpailussa, jos kotimaisuutta ei voi enää käyttää valttina?

Kotimainen ruokaketju on siis rikki etenkin maatalouden näkökulmasta. Tavara kyllä kulkee tuottajalta kauppaan, myös pandemian aikana, mutta rahaliikenteestä ei takaisinpäin riitä viljelijälle saakka.  Myös maan hallitus on ollut kovin hiljaa lukuun ottamatta ministeri Leppää, joka on luvannut järeitä toimia, mutta päätökset puuttuvat.

Ketään ei tunnu ruokaketjun muissa osissa aidosti kiinnostavan, millainen tulevaisuuden näkymä maataloutta odottaa tämän vuoden lopulla ja ensi vuonna. Nyt kun tiloilla ei ole varaa ostaa edes tulevan satokauden tuotantopanoksia. Rahoitusta tarvitaan heti kriisin hoitamiseksi. Maatalouden kannattavuus on saatava pikaisesti palautettua markkinoiden tulovirran kautta.

Nyt on vastuullisuusohjelmiaan esittelevien tahojen aika toimia, ettei suomalaisten kuluttajien arvokas tuki kotimaiselle maataloustuotannolle jää tulevaisuudessa ilman vastakaikua.