Asko Miettinen

EU:n energiatehokkuusdirektiivi on johtamassa älyttömyyksiin, missä ihmisten pitäisi ruveta korjaamaan asuntojaan normaalin korjaustarpeen lisäksi komission määrittelemän energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi.

Tämä voisi pahimmillaan koskea myös vähällä käytöllä olevia maaseudun mummonmökkejä tai asumattomiakin rakennuksia. Kiinteistöliiton mukaan, jos direktiivi toteutuu nyt parlamentille ehdotetussa muodossa, noin 1,5 miljoonaa asuntoa, joista lähes 570 000 omakotitaloja, on korjattava täyttämään uudet energiatehokkuusvaatimukset 31.12.2032 mennessä.

Suomi on neuvotteluiden aikana esittänyt kritiikkiä siihen, että energiatehokkuusdirektiivin ja tavoitteiden tulee kannustaa energian kulutuksen vähentämisen sijaan ensisijaisesti todelliseen energiatehokkuuteen. Suomalainen rakentaminen on lähtökohtaisesti energiatehokkaampaa, mutta myös vaatii ilmaston takia enemmän lämmitystä.

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on vähennettävä yhteisesti EU-tason energiankulutusta niin, että se on 11,7 prosenttia alempi vuonna 2030 kuin mitä vuonna 2020 tehdyssä kulutusennusteessa arvioitiin. EU-tason energian loppukulutuksen vähentämistavoite on jäsenvaltioille jyvitettynä sitova. Direktiivin mukaan energian loppukäyttö saa vuonna 2030 olla Suomessa enintään 241 TWh. Tämä on noin 50 TWh nykyistä vähemmän.

Suomen on nyt käytettävä järkeä tämän direktiivin kohdalla, jotta kansalaisille ei aiheutettaisi miljardiluokan tappioita. Tämä direktiivin sisältöön on kyettävä vielä vaikuttamaan, mutta erityisesti siinä vaiheessa, kun siitä tehdään kansallista lainsäädäntöä.

Direktiivien soveltaminen kansalliseen lainsäädäntöön on ollut muualla Euroopassa yleensä Suomea paljon löysempää. Esimerkkinä tästä on vaikkapa sikadirektiivi, jossa kielletään sikojen häntien typistäminen. Suomen ja Ruotsin lisäksi kukaan muu EU:n jäsenmaa ei sitä noudata. Pitäisiköhän Suomen nyt harkita energiatehokkuusdirektiivin kohdalla eurooppalaisempaa toimintamallia?

Asko Miettinen