fbpx
Ruokaa omasta maakunnasta

Ruokaa omasta maakunnasta

Ruokaa omasta maakunnasta

 

Suosikkiruokani koulussa oli veriletut puolukkasurvoksella. Keittäjä paistoi ne koulun keittiössä ja puolukathan olivat tietysti koululaisten itsensä keräämiä. Ruoka haettiin keittiöstä ja syötiin pulpetissa, joka oli katettu itsetehdyllä, vohvelikankaasta koristellulla ruokaliinalla. Tämä muisto on peruskouluksi muuttuneen koulujärjestelmän alkuvuosilta 1970-luvulta.

Kouluruokailu on muuttunut noista ajoista kovasti, mutta se ja myös muut julkiset ateriapalvelut herättävät monesti ainakin poliittista mielenkiintoa. Julkisten palvelujen toimintaa ja tasoa arvioidaan keskusteluissa asiakasnäkökulmalla. Kuinka hoitoon pääsee tai millaista ruokaa on tarjolla. Rahalle halutaan vastinetta ihan oikeutetusti. Vastuullisuus ja sen eri ulottuvuudet, on päivän sana.

Julkisten palvelujen ateriat, valmistetaan raaka-aineista tai tuotteista, jotka ovat hankintalain alaisia. Julkisten ruokahankintojen arvo Suomessa on vuosittain noin 300 miljoonaa euroa. Parasta olisikin, jos julkisiin hankintoihin käytetyt eurot jäisivät pyörimään paikallisesti, tuomaan elinvoimaa, työtä ja hyvinvointia omaan kuntaan, maakuntaan tai vähintään omaan maahan.

Pohjois-Karjalassa tilanne on tältä osin hyvä. Lähiruokaa ja kotimaisuutta arvostetaan hankinnoissa, vaikka tiukka budjetointi onkin aina asettamassa omat ehtonsa. Pohjois-Karjalassa julkiset hankinnat on kanavoitu pääosin Pohjois-Karjalan hankintatoimen kautta.

Ensi vuonna aloittava Pohjois-Karjalan hyvinvointialue on linjannut hankkivansa ravinto- ja puhtauspalvelut Pohjois-Karjalan tukipalvelut, Polkka Oy:ltä. Muutoksen myötä yhtiöön tulee uusia osakkaita ja toiminta laajenee sote-tukipalveluiden osalta koskemaan koko maakuntaa.

Polkka ostaa nykyisellään ruokaa noin 5 miljoonalla eurolla vuosittain Joensuun kaupungin ja Siun Soten tarpeisiin. Ruokaa toimitetaan yhteensä noin 10.000 henkilölle, joista koululaisia on 6.000 ja sote-asiakkaita noin 2500 ja lisäksi on päiväkoti- ja henkilöstöravintoloiden asiakkaita. Tästä summasta miljoonan euron osuus on alueelta hankittavaa lähiruokaa. Hyvinvointialueen myötä kasvua ateriapalveluihin tulee merkittävästi.

Polkan rooli hankinnoissa on maakunnallisena toimijana merkittävä ja yhtiössä tunnetaan vastuu tästä roolista. Polkan vastuullisuusohjelmaan on kirjattu: ”Polkan hankkimien elintarvikkeiden tulee olla tuotettu suomalaisen lainsäädännön ja asetusten mukaisesti niiltä osin kuin tuotantoa on saatavilla. Kotimaisuus tarkoittaa Polkassa kotimaisten raaka-aineiden käyttöä.”

On kaikkien etu, mitä paikallisemmin ruokahuolto saadaan toteutettua. Verorahat saadaan kierrätettyä takaisin tukemaan oman alueen elinvoimaa käyttämällä ruokaa omasta maakunnasta.

Ennen vanhaan verkosta sai vain kaloja

Ennen vanhaan verkosta sai vain kaloja

Ennen vanhaan verkosta sai vain kaloja

 

Ruoka on keskeinen osa suomalaista juhlaa. Näkyvimmin tämä toteutuu jouluna, jolloin kinkku, laatikot, rosolli ja muut valtaavat ruokapöydän. Meidänkin joulukinkustamme on nyt enää luu jäljellä ja viimeiset siivut jääkaapissa.

Rennompien juhlien kuten uudenvuoden ja vapun, perinneruokaa tuntuvat olevan nakit ja perunasalaatti. Toisaalta sen ymmärtää, kun näiden juhlien karnevaaliluonne hieman rajoittaa ruoanlaittoon keskittymistä. Poikkeuksen vahvistavat tietenkin vannoutuneet vappubrunssiaktivistit ja hyvä niin.

Mitähän nyt aluillaan oleva vuosi 2022 tuo ruokaketjulle, joka muodostuu alkutuotannosta, jalostuksesta, kaupasta ja lopulta kuluttajasta?

Maataloudessa on heikon kannattavuuden ja viime kesän kuivuuden lisäksi kustannuskriisi, jonka ratkaisemiseksi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä antoi ruokateollisuudelle ja kaupalle aikaa vuodenvaihteeseen. Tavoitteena neuvotteluissa on, että tuottajahinnat reagoisivat nopeammin kustannusmuutoksiin. Neuvotteluille on annettu lisäaikaa ja niissä onnistuminen lienee kaikkien etu, koska vaihtoehtona oleva uusi lainsäädäntö todennäköisesti jäykistäisi markkinoita. Tämän lisäksi uuden rahoituskauden maatalouspolitiikka saa tänä vuonna loppusilauksensa komission käsittelyssä.

Kaupan keskinäinen kilpailu markkinaosuuksista on kovaa. Monet muistanevat halpuutuksen ja muut ruuan edullisuuteen perustuvat kampanjat. Muutostakin kaupassa tapahtuu. Ruuan verkkokauppa on kasvanut rajusti erityisesti nyt korona-aikana. Nykyisin ruuan verkkokaupan osuus päivittäistavarakaupasta on kuitenkin vain noin 2,5%, joten kasvun varaa kyllä vielä on. Vastaava luku on Etelä-Koreassa 20%, Iso-Britanniassa 7,5% ja Tukholman alueella n. 8%.

Tänä vuonna ruuan verkkokaupan aloittaa Suomessa norjalainen Oda, jonka toiminta perustuu tehokkaaseen tilausjärjestelmään, keskusvarastoon sekä jakeluautoihin. Tähän asti verkon ruokaostosten noutopisteet kauppojen yhteydessä ovat olleet kotiinkuljetusta suositumpi vaihtoehto. Isoissa kasvukeskuksissa myös kotiinkuljetus voitaneen saada kilpailukykyiseksi, ainakin tähän Odan toiminta perustuu. Sen sijaan suomalainen elintarviketeollisuus toistaiseksi luottaa jakelussa kauppaan. Tiettävästi vain lihaa voi ostaa lihatalon omasta verkkokaupasta.

Kuluttaja on lopulta se, joka määrittää, mistä ruoka ostetaan ja mitä ruokaa tuotetaan. Ruokavalinnoissa painottuu nykyisin hinnan ohella terveellisyys, puhtaus ja paikallisuus sekä eettisyys ja ympäristönäkökohdat tuotannossa. Kaikkea näitä ominaisuuksia löytyy laadukkaista kotimaisista elintarvikkeista, niin arkeen kuin juhlaankin, ja ostipa niitä sitten verkosta tai myymälästä. Hyvää uutta ruokavuotta!