fbpx
Jokainen elinvoimainen sektori tarvitsee investointeja

Jokainen elinvoimainen sektori tarvitsee investointeja

Jokainen elinvoimainen sektori tarvitsee investointeja

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 13.4.2023 nauta- ja lypsykarjainvestointien viivästyttämisestä osoittaa ministeriön harkintakyvyn puutetta. Ministeriö ei voi tässä vaiheessa vedota EU:n metsäkatoasetuksen tulkintaepäselvyyksiin, kun asetus vaatii viljelijöiltä tätä jo 2020 jouluna. Tarvitsemme jokaisen investointihalukkaan yrittäjän liikkeelle mahdollisimman pian jo sektorin uskottavuuden kannalta, toteaa MTK:n maitovaliokunta.

Viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että jokaisen maan on huolehdittava kansalaistensa ruokaturvasta. Meillä Suomessa nurmiin perustuva kotieläintalous on monipuolisen ravitsemuksen kulmakiviä ja maaseudun elinvoimaisuuden lähteitä. Nurmeen perustuva kotieläintuotanto luo pohjaa menestyvälle kotieläintuotannolle alueilla, joilla muiden kasvintuotantotuotteiden tuottaminen tuottavasti ei ole mahdollista.

Suomi on metsäinen maa. Maa-alasta on metsää noin 75 % ja peltoalueet ovat yleensä pieniä. Nykytilanteessa rakennetaan Suomessa mitä tahansa, valtaosa (90 %) joudutaan rakentamaan alueelle, joka on aikaisemmin ollut metsää. Kotieläintuotannossakin on ollut luonnollista ja järkevää, että tuotantorakennus rakennetaan pellon läheisyyteen mutta peltoa säästäen. Näin pelto voidaan hyödyntää täysimääräisesti tuotannossa, se on kustannustehokasta

Viime vuodet ympäristöluvitus on ohjannut kotieläinrakentamista tilakeskuksen ulkopuolelle kovapohjaisille rakentamisen kannalta kustannustehokkaille paikoille. Monessa tapauksessa rakennuspaikalta on ensi raivattu pois metsää. Kotieläintuotanto ei voi olla ainoa sektori Suomessa, joka kutistuisi toimintaympäristöömme soveltumattoman EU-lainsäädännön takia.

Uudet tuotantotekniikat ja kehittyvät kotieläinten hyvinvointivaatimukset edellyttävät uusia laitumia ja jaloittelutarhoja rakennuspaikkojen läheisyyteen. Kotieläintuottajina haluamme olla kehittämässä omaa tuotantoamme uusien vaatimusten mukaisesti.

Luonnon monimuotoisuuden vaalimista pitää nähdä laaja-alaisesti. Kotieläintuotannolla ja erityisesti laiduntamisella voimme lisätä merkittävästi luonnon monimuotoisuutta alueilla, joissa muuten vallitsisi pelkästään metsäluonnolle tyypilliset biotoopit.

MTK:n maitovaliokunta edellyttää, että nauta- ja lypsykarjan tuotantorakennuksia pitää voida rakentaa tuottajan kannalta järkevään paikkaan. Tulkinnat EU:n metsäkatoasetuksista on tehtävä niin, että taloudellisesti ja toiminnallisesti käyttökelpoiset investoinnit ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen voidaan yhteensovittaa.

Tämä on ehdoton edellytys, että Suomessa voidaan jatkossakin tuottaa kotimaisia elintarvikkeita, pitää yllä alueiden elinvoimisuutta ja huolehtia huoltovarmuudesta.

Asko Miettinen, MTK:n maitovaliokunnan puheenjohtaja

Tiina Linnainmaa, Maitovaltuuskunnan puheenjohtaja

Ruuantuotanto mukaan hallitusohjelmaan

Ruuantuotanto mukaan hallitusohjelmaan

Ruuantuotanto mukaan hallitusohjelmaan

Karjalainen (19.4.2023) ja myös Savon Sanomat ottivat kantaa ruuan hintaan ja maatalouden kannattavuuteen viittaamalla PTT:n tuoreeseen talousennusteeseen. Asiat olivat pääosin kohdallaan, mutta inflaation vaikutuksia pohdittaessa on hyvä muistaa lisäksi, että inflaatio syö myös maatalouden tukia suorassa suhteessa koko alkaneen ohjelmakauden ajan. Karjalaisen pääkirjoituksessa todettiin aivan oikein, että kotimaisen ruuantuotannon vahvistaminen on nostettava hallitusohjelmaan.

Hallitustunnustelija Petteri Orpo on saanut vastauksia hallitusneuvottelujen pohjaksi esittämilleen kysymyksille. Yksi kysymyksistä koski suoraan maa- ja metsätaloutta. Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa vastauksensa mukaan parantaa ruuantuotannon ja metsätalouden kannattavuutta ja kilpailukykyä. Perussuomalaiset painottavat elinvoimaista maataloussektoria huoltovarmuuden perustana. Sosiaalidemokraatit lähestyvät metsätalouden maatalousaihetta ilmastokestävän ruokajärjestelmän kautta sekä luomun ja kasvispohjaisen tuotannon edistämisellä. Keskusta haluaa ymmärrettävästi pysyä oppositiossa. KD ja RKP ovat parlamentaarisen MAKA-ryhmän jäljillä ja Vihreät panostaisivat kasviproteiinien ja synteettisesti tuotetun ruuan kehittämiseen.

On selvää, että maatalous ei tule olemaan ratkaiseva tekijä hallituksen muodostamisessa. Suurempi painoarvo on varmasti talouspolitiikalla ja maahanmuutolla. Maatalouden asema on kuitenkin merkittävä kansallisen huoltovarmuuden kannalta. Maatalous muodostaa myös maaseudun perusinfraa ylläpitävän rungon niin taloudellisen toiminnan kuin ihan konkreettisen kalustonkin muodossa. On myös hyvä muistaa, että valtion itsenäisyys on helpompi todentaa, jos se pystyy ruokkimaan oman kansansa.

Maatalouspolitiikka on monimutkainen kokonaisuus EU:n yhteisenä politiikkana ja sen kansallisena sovelluksena. Nykyisen ongelmat kuitenkin kohdistuvat markkinoiden toimimattomuuteen ja ne ratkaisut löytyvät käytännössä vain lainsäädännöllisin keinoin, vaikka vastausten perusteella monella tulevalla hallituspuolueella ei näytä rahkeet siihen riittävän.

Asko Miettinen

maanviljelijä, Joensuu

MTK:n johtokunnan jäsen

EU:n pakkoremontit on estettävä

EU:n pakkoremontit on estettävä

EU:n energiatehokkuusdirektiivi on johtamassa älyttömyyksiin, missä ihmisten pitäisi ruveta korjaamaan asuntojaan normaalin korjaustarpeen lisäksi komission määrittelemän energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi.

 

 

Tämä voisi pahimmillaan koskea myös vähällä käytöllä olevia maaseudun mummonmökkejä tai asumattomiakin rakennuksia. Kiinteistöliiton mukaan, jos direktiivi toteutuu nyt parlamentille ehdotetussa muodossa, noin 1,5 miljoonaa asuntoa, joista lähes 570 000 omakotitaloja, on korjattava täyttämään uudet energiatehokkuusvaatimukset 31.12.2032 mennessä.

 

 

Suomi on neuvotteluiden aikana esittänyt kritiikkiä siihen, että energiatehokkuusdirektiivin ja tavoitteiden tulee kannustaa energian kulutuksen vähentämisen sijaan ensisijaisesti todelliseen energiatehokkuuteen. Suomalainen rakentaminen on lähtökohtaisesti energiatehokkaampaa, mutta myös vaatii ilmaston takia enemmän lämmitystä.

 

 

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on vähennettävä yhteisesti EU-tason energiankulutusta niin, että se on 11,7 prosenttia alempi vuonna 2030 kuin mitä vuonna 2020 tehdyssä kulutusennusteessa arvioitiin. EU-tason energian loppukulutuksen vähentämistavoite on jäsenvaltioille jyvitettynä sitova. Direktiivin mukaan energian loppukäyttö saa vuonna 2030 olla Suomessa enintään 241 TWh. Tämä on noin 50 TWh nykyistä vähemmän.

 

 

Suomen on nyt käytettävä järkeä tämän direktiivin kohdalla, jotta kansalaisille ei aiheutettaisi miljardiluokan tappioita. Tämä direktiivin sisältöön on kyettävä vielä vaikuttamaan, mutta erityisesti siinä vaiheessa, kun siitä tehdään kansallista lainsäädäntöä.

 

 

Direktiivien soveltaminen kansalliseen lainsäädäntöön on ollut muualla Euroopassa yleensä Suomea paljon löysempää. Esimerkkinä tästä on vaikkapa sikadirektiivi, jossa kielletään sikojen häntien typistäminen. Suomen ja Ruotsin lisäksi kukaan muu EU:n jäsenmaa ei sitä noudata. Pitäisiköhän Suomen nyt harkita energiatehokkuusdirektiivin kohdalla eurooppalaisempaa toimintamallia?

 

 

Asko Miettinen

 

Luonnonsuojelulain muutos oli välttämätön

Luonnonsuojelulain muutos oli välttämätön

Luonnonsuojelulain muutos oli välttämätön

Eduskunnassa hyväksyttiin kuun alkupuolella uusi luonnonsuojelulaki. Uutisointi asiasta, etenkin valtamedioissa, koski enimmäkseen poikkeuksellista päätöksentekotilannetta ja puolueiden välistä valtataistelua eikä varsinaista asiaa. Luonnonsuojelulakia ei todellakaan heikennetty, vaan kahden lakipykälän poistamisella estettiin eräänlaisen ”harmaan suojelun” laillistaminen. Noissa pykälissä olisi mahdollistettu suojelu ilman rajaamispäätöstä eli metsänomistajalla ei olisi ollut valitusoikeutta lailla epämääräisesti jonkin luontotyypin perusteella suojeltuun metsäänsä eikä mahdollisuutta vaatia korvausta menetetystä taloudellisesta hyödystä.

Tämä muutos lakiin oli välttämätön. Maanomistajan oikeuksia olisi loukattu vakavasti ja vaikutukset tulevaisuudessa olisivat olleet ennakoimattomia. Esimerkiksi puukauppaa kontrolloidaan jo nytkin määrittämällä FSC-sertifikaatin puitteissa korkean suojeluarvon kohteita (HCV), jotka eivät perustu olemassa olevaan lainsäädäntöön. Ympäristöjärjestöt painostavat metsäyhtiöitä välttämään puun ostamista näistä kohteista. Tällainen toiminta olisi saanut lainvoiman, jos nuo poistetut pykälät olisivat jääneet lakiin.

Julkisuudessa Keskustaa on syytetty epäluotettavuudesta ja pettämisestä, kun puolue on puolustanut  600.000 yksityismetsänomistajan oikeussuojaa sekä suomalaisen metsätalouden toimintaedellytyksiä opposition tukemana. Jokainen voi mielessään pohtia, kuinka suuri vääryys tässä on tapahtunut, kun luonnonsuojelua jatkossa edistetään niin, että omistusoikeutta ei romuteta ja metsänomistajat voivat jatkossakin tehdä luonnonsuojelua vapaaehtoiselta pohjalta omaa metsäluontoaan kunnioittaen

Ennallistamisen torjunta kannattaa

Ennallistamisen torjunta kannattaa

Ennallistamisen torjunta kannattaa

Karjalaisessa 9.11.2022 joensuulaiset vihreät ottivat kantaa luontokadon torjumisen kannattavuuden puolesta. EU:n komission ehdotus luonnon ennallistamisasetukseksi on valmisteltu harvinaisen hatarilla tiedoilla ja vaikutukset jätetty arvioimatta, mutta tämä ei tunnu huolestuttavan vihreitä poliitikkoja.

Luontokadon pysäyttäminen on itsessään tärkeä ja tavoiteltava asia. Mutta sen toteuttaminen komission suppean näkökulman määrittämällä sitovalla lainsäädännöllä, on murentamassa perustuslain mukaista omaisuuden suojaa sekä myös rajoittamassa kansallista budjettivaltaa.

Harhaanjohtavaa tietoa tuntuu todellakin olevan liikkeellä esimerkiksi siitä, että ennallistaminen ei rajoittaisi turvepelloilla tai suometsissä taloudellista toimintaa. Jos ojat pistetään tukkoon, vedenpinta nousee ja pellolle ei ole menemistä. Turvepelloilta kuitenkin saadaan kuivanakin kesänä hyvä sato. Hyvässä kasvussa olevan suometsän puut kuolevat pystyyn ja hiilidioksidi päästöjen tilalle saadaan vielä enemmän metaanipäästöjä.

Ennallistamisen kannattavuus on vielä aivan oma tarinansa. Lähes miljardin euron vuotuiset kustannukset kyllä toteutuvat varmasti, mutta luvatut kymmenkertaiset tuotot perustuvat arvioihin hyödyistä, joilla ei ole markkinoita. Maanomistaja ei näistä hyödyistä saa euron latia, vaikka kustannuksia kyllä saa taakakseen. Nämä kustannukset ovat kolmanneksi suurimmat EU:n jäsenmaista ja ylivoimaisesti suurimmat asukaslukuun verrattuna.

Ennallistamisen EU-asetuksella ollaan luovuttamassa kansallista päätösvaltaa omien metsien hoidosta, peltojen viljelystä ja luontokadon estämisestä. Valtioneuvoston U-kirjelmässä esitetään toissijaisuusperiaatteen, eli paikallisen päätäntävallan käytön, toteutuvan, mutta tämä ei kaikilta osin pidä paikkansa. Ennallistaminen on parasta suunnata jo suojelluille alueilla ja jättää maa- ja metsätalousmaa sen ulkopuolelle.

Luontokadon estäminen kyllä kannattaa, mutta kyllä kai meillä Suomessa parhaiten tiedetään, mitä kannattaa suojella ja ennallistaa ja missä laajuudessa – ei siihen Komissiota tai metsättömien maiden asiantuntemusta tarvita.

Kasvijuomaa – hyvä ihminen, maitoa – huono ihminen?

Kasvijuomaa – hyvä ihminen, maitoa – huono ihminen?

Kasvijuomaa – hyvä ihminen, maitoa – huono ihminen?

Karjalaisen (13.7.2022) jutussa kerrottiin, että erilaisilla kasvipohjaisilla juomilla voidaan korvata maito. Mielenkiintoista on, että tämän tyylisissä jutussa tuntuu oleva aina tarve synnyttää jonkinlaista vastakkainasettelua. Johtuuko se siitä, että esimerkiksi jutussa mainituille kasvijuomille ei tahdo saada minkäänlaista kaikupohjaa muuten vai halutaanko ihmiset luokitella hyviin ja pahoihin kulutustottumustensa perusteella vai yritetäänkö tässä lämmitellä jo väljähtymään päin olevaa pääkaupunkiseutulaista trendiä?

Aikuinen perusterve ihminen voi tietysti juoda mitä haluaa, maitoakin. Kasvavalle lapselle maito ja maitotuotteet on todettu tärkeäksi ravintosuosituksissa. Maidossa on D-vitamiinia 0,1 mikrogrammaa desilitrassa, mutta se ei ole riittävästi ilman lisäystä nykyisten ravintosuositusten mukaan. Muita hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat kala, kananmunat ja metsäsienet.

Kasvijuomat ovat prosessoituja tuotteita. Maito on valmis nautittavaksi sellaisenaan. Kaura on kotimainen vilja ja siksi ainoastaan kaurajuomista löytyy kotimainenkin vaihtoehto. Suomessa manteli, kookos, riisi ja soija eivät kasva. Jos haluat tukea kotimaista, omavaraista ruuantuotantoa, jätä tällaiset prosessoidut liemet suosiolla kaupan hyllyyn. Maito on valmis juoma luonnostaan ja sitä tuotetaan kotimaisesta nurmesta ja viljasta lehmiä kunnioittaen ja hyvin hoitaen. Se on puhdas luonnontuote, jonka maku on ylivoimainen. Mikään ei voita vastaleivottua pullaa ja lasillista kylmää maitoa.

Uuteen alkuun yhteisvoimin

Uuteen alkuun yhteisvoimin

Uuteen alkuun yhteisvoimin

Venäjän käynnistämä hyökkäyssota muutti itäisen Suomen taloutta, elinkeinoja ja tulevaisuudennäkymiä. Rajakauppa ja turismi on nyt kuihtunut olemattomiin. Puun tuonti Venäjältä Suomeen on lopetettu ja Venäjä on katkaissut myös maakaasun toimitukset Suomeen. Vaikutukset maatalouteen ovat heijastuneet energian ja tuotantopanosten hintojen voimakkaana nousuna.

Pohjois-Karjalassa ja Itä-Suomessa on hyvät yrittämisen edellytykset maa- ja metsätalouden harjoittamiselle, mutta toiminnan kehittämiseen suunnatut tukitoimet on aikojen saatossa altistettu kilpailulle, jossa täkäläisillä olosuhteilla ei ole enää mitään painoarvoa länsisuomalaiseen tai pohjalaiseen tuotanto- ja tilusrakenteeseen tai kasvukauteen.

Valtioneuvoston varautumisen ministerityöryhmä linjasi toukokuun puolivälissä, että syksyn budjettiriiheen valmistellaan toimenpiteitä itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi. Tätä valmistelua tekee valtiosihteerityöryhmä, joka parhaillaan kuulee alueen sidosryhmiä hakiessaan näitä toimenpiteitä. Myös itäsuomalaisten maa- ja metsätalousyrittäjien näkemyksiä ja tavoitteita kuullaan aivan näinä päivinä.

Maatalouden investointien voimakkaampi tukeminen ja vakuuksien vahvistaminen ovat mukana valtiosihteereille esitettävällä listalla. Toimenpiteitä esitetään myös metsätalouden hoitotöihin, logistiikkaan ja metsäenergian tuotannon tehostamiseen. Energia-alalle esitetään toimia biokaasun ja tuulivoiman tuotantoon. Lisäksi esitetään toimia matkailun ja luonnonvara-alan koulutuksen edistämiseksi.

Toimenpiteet eivät siis varsinaisesti ole uusia, mutta niitä halutaan kohdentaa ja resurssoida voimakkaammin ja tällä kertaa yhteisvoimin useamman maakunnan kanssa. Yhteistyötä maaseututoimijoiden kesken on ylimaakunnallisesti tehty esimerkiksi pari vuotta sitten Järvi-Suomen maaseudun ympäristö- ja ilmasto-ohjelmaa rakennettaessa.

Tällainen yhteistyö on tärkeää, koska yksittäisen maakunnan ääni tahtoo ainakin maataloutta koskevissa asioissa hukkua elinvoimaisempien maatalousalueiden alle. Nyt on myös MTK:ssa otettu viesti Itä-Suomen maa- ja metsätalouden tilanteesta vahvasti esille.

Silloin on taottava, kun rauta on kuuma. Nyt on kaikkien maakuntien ja alueiden toimijoiden vietävä vahvaa viestiä maan hallitukselle omia vahvuuksia esittäen ja toistensa tavoitteita tukien. Ainekset parempaan tulevaisuuteen ovat tarjolla.

Hanhensuojelua hinnalla millä hyvänsä

Hanhensuojelua hinnalla millä hyvänsä

Hanhensuojelua hinnalla millä hyvänsä

Valkoposkihanhet söivät meidänkin tilaltamme säilörehunurmet tänä keväänä ja koko maakunnassa syötyjen nurmien ja syysviljojen ala on tuhansia hehtaaria. Luku tarkentuu, kunhan vahinkoilmoitukset on kirjattu. Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, niin peltoja ei viljellä hanhien ruokkimiseksi, vaan jotta suomalaiset ihmiset saisivat kotimaista ruokaa.

Vaikka tuo edellinen väittämä ruuan tuottamisesta tuntuisi arkijärjellä ajateltuna ihan johdonmukaiselta, ei niin ole kaikissa kansanryhmissä. Vihreät pitivät viime viikonloppuna puoluekokouksensa Joensuussa. Ajankohta olisi ollut suotuisa luonnonsuojelusta kiinnostuneelle kokousväelle tutustua valkoposkihanhien aiheuttamiin tuhoihin. Tähän ei tainnut suuremmin ollut aikaa eikä halua, vaikka olisihan se ollut mielenkiintoinen oheisohjelma kokousväelle.

Ympäristöhallinto, joka on tärkein osapuoli hanhiongelmassa, on usein vetovoimainen työpaikka luonnonsuojelusta kiinnostuneille ihmisille. Monesti näillä ihmisillä on poliittisena viiteryhmänään vihreät. Tämän hallituskauden ajan myös ympäristöministeriötä on johdettu vihreiden toimesta ja alkukaudesta vielä pohjoiskarjalaisin voimin.

Varsin voimaton olo tulee siitä, että oman maakunnan poliitikko ympäristöministerinä antoi periksi puolueen kannatukseen ja imagoon kohdistuvalle paineelle ja jätti tarpeelliset päätökset tekemättä. Syynä ei voi olla se, että asiaa ei olisi ymmärretty tai tiedostettu. Kyse on puolueen edusta ja tämän takia hanhet syövät pellot puhtaaksi vielä ensi keväänäkin – valitettavasti.

Mitä tiloilla nyt tapahtuu hanhien mentyä? Viljelijät joko täydennyskylvävät nurmiaan tai muokkaavat ja kylvävät pellot kokonaan uudestaan, jos rahat riittävät tuotantopanosten hankintaan. Maaseutusihteerit käyvät tarkastamassa tuhopeltoja, jotta korvaushakemuksen kautta saataisiin edes jotain hyvitystä. Tiloilla pohditaan, joudutaanko eläimiä vähentämään. Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin ruuan tuottamisen kustannukset ovat kohonneet todella rajusti ja tilat ovat kustannuskriisissä jo valmiiksi.

Toivoa sopii, että jotain vaikuttavaa tapahtuisi ennen syksyä. Onko se sitten alueellinen karkotuslupa tai suojametsästyksen aloittaminen. Varmaa on, että tutkimustyötä jatketaan ja erilaisia karkotusmenetelmiä testataan – ja se että viljelijät kärsivät suurimman osan vahingoista nahoissaan.

Ruokaa omasta maakunnasta

Ruokaa omasta maakunnasta

Ruokaa omasta maakunnasta

 

Suosikkiruokani koulussa oli veriletut puolukkasurvoksella. Keittäjä paistoi ne koulun keittiössä ja puolukathan olivat tietysti koululaisten itsensä keräämiä. Ruoka haettiin keittiöstä ja syötiin pulpetissa, joka oli katettu itsetehdyllä, vohvelikankaasta koristellulla ruokaliinalla. Tämä muisto on peruskouluksi muuttuneen koulujärjestelmän alkuvuosilta 1970-luvulta.

Kouluruokailu on muuttunut noista ajoista kovasti, mutta se ja myös muut julkiset ateriapalvelut herättävät monesti ainakin poliittista mielenkiintoa. Julkisten palvelujen toimintaa ja tasoa arvioidaan keskusteluissa asiakasnäkökulmalla. Kuinka hoitoon pääsee tai millaista ruokaa on tarjolla. Rahalle halutaan vastinetta ihan oikeutetusti. Vastuullisuus ja sen eri ulottuvuudet, on päivän sana.

Julkisten palvelujen ateriat, valmistetaan raaka-aineista tai tuotteista, jotka ovat hankintalain alaisia. Julkisten ruokahankintojen arvo Suomessa on vuosittain noin 300 miljoonaa euroa. Parasta olisikin, jos julkisiin hankintoihin käytetyt eurot jäisivät pyörimään paikallisesti, tuomaan elinvoimaa, työtä ja hyvinvointia omaan kuntaan, maakuntaan tai vähintään omaan maahan.

Pohjois-Karjalassa tilanne on tältä osin hyvä. Lähiruokaa ja kotimaisuutta arvostetaan hankinnoissa, vaikka tiukka budjetointi onkin aina asettamassa omat ehtonsa. Pohjois-Karjalassa julkiset hankinnat on kanavoitu pääosin Pohjois-Karjalan hankintatoimen kautta.

Ensi vuonna aloittava Pohjois-Karjalan hyvinvointialue on linjannut hankkivansa ravinto- ja puhtauspalvelut Pohjois-Karjalan tukipalvelut, Polkka Oy:ltä. Muutoksen myötä yhtiöön tulee uusia osakkaita ja toiminta laajenee sote-tukipalveluiden osalta koskemaan koko maakuntaa.

Polkka ostaa nykyisellään ruokaa noin 5 miljoonalla eurolla vuosittain Joensuun kaupungin ja Siun Soten tarpeisiin. Ruokaa toimitetaan yhteensä noin 10.000 henkilölle, joista koululaisia on 6.000 ja sote-asiakkaita noin 2500 ja lisäksi on päiväkoti- ja henkilöstöravintoloiden asiakkaita. Tästä summasta miljoonan euron osuus on alueelta hankittavaa lähiruokaa. Hyvinvointialueen myötä kasvua ateriapalveluihin tulee merkittävästi.

Polkan rooli hankinnoissa on maakunnallisena toimijana merkittävä ja yhtiössä tunnetaan vastuu tästä roolista. Polkan vastuullisuusohjelmaan on kirjattu: ”Polkan hankkimien elintarvikkeiden tulee olla tuotettu suomalaisen lainsäädännön ja asetusten mukaisesti niiltä osin kuin tuotantoa on saatavilla. Kotimaisuus tarkoittaa Polkassa kotimaisten raaka-aineiden käyttöä.”

On kaikkien etu, mitä paikallisemmin ruokahuolto saadaan toteutettua. Verorahat saadaan kierrätettyä takaisin tukemaan oman alueen elinvoimaa käyttämällä ruokaa omasta maakunnasta.

Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

Viime kuussa kirjoitin maatalouden maksuvalmiuskriisistä. Putin toi tähän keskusteluun uuden sävyn hyökkäyssodallaan Ukrainassa. Todettakoon tässä, että hyökkäys on hirveä ja rikollinen teko itsenäistä Ukrainaa ja sen kansaa kohtaan. Menemättä sen syvemmälle NATO-keskusteluun, totean myös, että jäsenyys antaisi turvan Suomelle.

Sota vaikuttaa monella tavoin Suomessa. Selvimmät vaikutukset näkyivät ensimmäisenä bensapumpulla. Myös valmiiksi korkeat maatalouden kustannukset nousivat vielä ihan uudelle tasolle etenkin polttoaineissa, lannoitteissa ja rehuissa. Tuottajahintojen kehitys on edelleen varovaista. Maidon tuottajahinta on vuoden alusta noussut noin 6 senttiä litralta, mutta tuotantokustannukset samaan aikaan nopeammin, noin 10 senttiä.

Ruuan hinnassa on siis kovat nousupaineet. Syynä on edellä mainitun kustannuspaineen lisäksi myös Venäjän ja Ukrainan ruokaviennin tyrehtymisen vaikutus maailmanmarkkinahintoihin. Elinkeinoministeri Lintilä arvioi viikonloppuna (YLE 12.3.22), että kotitalouksien maksaman ruuan hinta voi jopa kaksinkertaistua.

Ruuan hinnan lisäksi myös huoltovarmuudesta on jälleen tullut suosittu puheenaihe. Ennen Ukrainan sotaa keskustelu siitä on yleensä kuitattu toteamalla, että elintarvikkeitahan on saatavilla maailmanmarkkinoilta. Nyt ääni on muuttunut kellossa. Onkin sanottu, että ruuan tuotannon arvostuksen lopulta määrittää sota tai nälänhätä.

Vielä ei niin pitkällä Suomessa olla, mutta kriisitietoisuus ruokaturvan heikkenemisestä on parantunut. Toiminnan tasolle ei kuitenkaan ole vielä päästy. MTK-Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Jari Rouvisen mukaan noin kolmannes Pohjois-Karjalan pelloista voi jäädä kylvämättä (YLE 10.3.22). Tämä toteutuessaan johtaisi viljapulaan ja kotieläintuotannon supistumiseen. Samanlaista kuivuutta kuin viime kesänä oli, ei maatalous kestäisi.

Suuren huomioarvonsa takia maatalouden tilanteella tehdään myös politiikkaa. Perussuomalaiset hermostuttivat Keskustaa tekemällä taitavan operaation esittämällä monia maatalouden maksuvalmiuskriisiin käypiä toimia, jotka kuitenkin lisätalousarvion luonteen takia hallitus äänesti nurin. Noita samoja toimia lienee kuitenkin nyt punnittavana hallituksen valmisteilla olevassa vakauttamispaketissa.

Maatalouden ongelmiin haetaan ratkaisuja valtion taholla toden teolla. Poliittista tahtoa siihen alkaa nyt löytyä, mutta markkinoilla asiat junnaavat, eikä elintarvikemarkkinavaltuutettukaan tunnu saavan asioihin vauhtia. Erikoisintahan tässä on se, että elintarviketeollisuus on enemmän huolissaan kuluttajan ostovoiman kehityksestä kuin maataloustuotannon säilymisestä. Mikähän kohta huoltovarmuudesta on kaupan ja elintarviketeollisuuden suunnalla vielä jäänyt ymmärtämättä?