fbpx

Asko Miettinen

Kasvijuomaa – hyvä ihminen, maitoa – huono ihminen?

Kasvijuomaa – hyvä ihminen, maitoa – huono ihminen?

mennessä | heinä 13, 2022 | Maatalous ja ruoka

Kasvijuomaa – hyvä ihminen, maitoa – huono ihminen?

Karjalaisen (13.7.2022) jutussa kerrottiin, että erilaisilla kasvipohjaisilla juomilla voidaan korvata maito. Mielenkiintoista on, että tämän tyylisissä jutussa tuntuu oleva aina tarve synnyttää jonkinlaista vastakkainasettelua. Johtuuko se siitä, että esimerkiksi jutussa mainituille kasvijuomille ei tahdo saada minkäänlaista kaikupohjaa muuten vai halutaanko ihmiset luokitella hyviin ja pahoihin kulutustottumustensa perusteella vai yritetäänkö tässä lämmitellä jo väljähtymään päin olevaa pääkaupunkiseutulaista trendiä?

Aikuinen perusterve ihminen voi tietysti juoda mitä haluaa, maitoakin. Kasvavalle lapselle maito ja maitotuotteet on todettu tärkeäksi ravintosuosituksissa. Maidossa on D-vitamiinia 0,1 mikrogrammaa desilitrassa, mutta se ei ole riittävästi ilman lisäystä nykyisten ravintosuositusten mukaan. Muita hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat kala, kananmunat ja metsäsienet.

Kasvijuomat ovat prosessoituja tuotteita. Maito on valmis nautittavaksi sellaisenaan. Kaura on kotimainen vilja ja siksi ainoastaan kaurajuomista löytyy kotimainenkin vaihtoehto. Suomessa manteli, kookos, riisi ja soija eivät kasva. Jos haluat tukea kotimaista, omavaraista ruuantuotantoa, jätä tällaiset prosessoidut liemet suosiolla kaupan hyllyyn. Maito on valmis juoma luonnostaan ja sitä tuotetaan kotimaisesta nurmesta ja viljasta lehmiä kunnioittaen ja hyvin hoitaen. Se on puhdas luonnontuote, jonka maku on ylivoimainen. Mikään ei voita vastaleivottua pullaa ja lasillista kylmää maitoa.

Uuteen alkuun yhteisvoimin

Uuteen alkuun yhteisvoimin

mennessä | kesä 28, 2022 | Luokittelematon

Uuteen alkuun yhteisvoimin

Venäjän käynnistämä hyökkäyssota muutti itäisen Suomen taloutta, elinkeinoja ja tulevaisuudennäkymiä. Rajakauppa ja turismi on nyt kuihtunut olemattomiin. Puun tuonti Venäjältä Suomeen on lopetettu ja Venäjä on katkaissut myös maakaasun toimitukset Suomeen. Vaikutukset maatalouteen ovat heijastuneet energian ja tuotantopanosten hintojen voimakkaana nousuna.

Pohjois-Karjalassa ja Itä-Suomessa on hyvät yrittämisen edellytykset maa- ja metsätalouden harjoittamiselle, mutta toiminnan kehittämiseen suunnatut tukitoimet on aikojen saatossa altistettu kilpailulle, jossa täkäläisillä olosuhteilla ei ole enää mitään painoarvoa länsisuomalaiseen tai pohjalaiseen tuotanto- ja tilusrakenteeseen tai kasvukauteen.

Valtioneuvoston varautumisen ministerityöryhmä linjasi toukokuun puolivälissä, että syksyn budjettiriiheen valmistellaan toimenpiteitä itäisen Suomen elinvoiman vahvistamiseksi. Tätä valmistelua tekee valtiosihteerityöryhmä, joka parhaillaan kuulee alueen sidosryhmiä hakiessaan näitä toimenpiteitä. Myös itäsuomalaisten maa- ja metsätalousyrittäjien näkemyksiä ja tavoitteita kuullaan aivan näinä päivinä.

Maatalouden investointien voimakkaampi tukeminen ja vakuuksien vahvistaminen ovat mukana valtiosihteereille esitettävällä listalla. Toimenpiteitä esitetään myös metsätalouden hoitotöihin, logistiikkaan ja metsäenergian tuotannon tehostamiseen. Energia-alalle esitetään toimia biokaasun ja tuulivoiman tuotantoon. Lisäksi esitetään toimia matkailun ja luonnonvara-alan koulutuksen edistämiseksi.

Toimenpiteet eivät siis varsinaisesti ole uusia, mutta niitä halutaan kohdentaa ja resurssoida voimakkaammin ja tällä kertaa yhteisvoimin useamman maakunnan kanssa. Yhteistyötä maaseututoimijoiden kesken on ylimaakunnallisesti tehty esimerkiksi pari vuotta sitten Järvi-Suomen maaseudun ympäristö- ja ilmasto-ohjelmaa rakennettaessa.

Tällainen yhteistyö on tärkeää, koska yksittäisen maakunnan ääni tahtoo ainakin maataloutta koskevissa asioissa hukkua elinvoimaisempien maatalousalueiden alle. Nyt on myös MTK:ssa otettu viesti Itä-Suomen maa- ja metsätalouden tilanteesta vahvasti esille.

Silloin on taottava, kun rauta on kuuma. Nyt on kaikkien maakuntien ja alueiden toimijoiden vietävä vahvaa viestiä maan hallitukselle omia vahvuuksia esittäen ja toistensa tavoitteita tukien. Ainekset parempaan tulevaisuuteen ovat tarjolla.

Hanhensuojelua hinnalla millä hyvänsä

Hanhensuojelua hinnalla millä hyvänsä

mennessä | touko 24, 2022 | Itä-Suomi, Maatalous ja ruoka

Hanhensuojelua hinnalla millä hyvänsä

Valkoposkihanhet söivät meidänkin tilaltamme säilörehunurmet tänä keväänä ja koko maakunnassa syötyjen nurmien ja syysviljojen ala on tuhansia hehtaaria. Luku tarkentuu, kunhan vahinkoilmoitukset on kirjattu. Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, niin peltoja ei viljellä hanhien ruokkimiseksi, vaan jotta suomalaiset ihmiset saisivat kotimaista ruokaa.

Vaikka tuo edellinen väittämä ruuan tuottamisesta tuntuisi arkijärjellä ajateltuna ihan johdonmukaiselta, ei niin ole kaikissa kansanryhmissä. Vihreät pitivät viime viikonloppuna puoluekokouksensa Joensuussa. Ajankohta olisi ollut suotuisa luonnonsuojelusta kiinnostuneelle kokousväelle tutustua valkoposkihanhien aiheuttamiin tuhoihin. Tähän ei tainnut suuremmin ollut aikaa eikä halua, vaikka olisihan se ollut mielenkiintoinen oheisohjelma kokousväelle.

Ympäristöhallinto, joka on tärkein osapuoli hanhiongelmassa, on usein vetovoimainen työpaikka luonnonsuojelusta kiinnostuneille ihmisille. Monesti näillä ihmisillä on poliittisena viiteryhmänään vihreät. Tämän hallituskauden ajan myös ympäristöministeriötä on johdettu vihreiden toimesta ja alkukaudesta vielä pohjoiskarjalaisin voimin.

Varsin voimaton olo tulee siitä, että oman maakunnan poliitikko ympäristöministerinä antoi periksi puolueen kannatukseen ja imagoon kohdistuvalle paineelle ja jätti tarpeelliset päätökset tekemättä. Syynä ei voi olla se, että asiaa ei olisi ymmärretty tai tiedostettu. Kyse on puolueen edusta ja tämän takia hanhet syövät pellot puhtaaksi vielä ensi keväänäkin – valitettavasti.

Mitä tiloilla nyt tapahtuu hanhien mentyä? Viljelijät joko täydennyskylvävät nurmiaan tai muokkaavat ja kylvävät pellot kokonaan uudestaan, jos rahat riittävät tuotantopanosten hankintaan. Maaseutusihteerit käyvät tarkastamassa tuhopeltoja, jotta korvaushakemuksen kautta saataisiin edes jotain hyvitystä. Tiloilla pohditaan, joudutaanko eläimiä vähentämään. Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin ruuan tuottamisen kustannukset ovat kohonneet todella rajusti ja tilat ovat kustannuskriisissä jo valmiiksi.

Toivoa sopii, että jotain vaikuttavaa tapahtuisi ennen syksyä. Onko se sitten alueellinen karkotuslupa tai suojametsästyksen aloittaminen. Varmaa on, että tutkimustyötä jatketaan ja erilaisia karkotusmenetelmiä testataan – ja se että viljelijät kärsivät suurimman osan vahingoista nahoissaan.

Ruokaa omasta maakunnasta

Ruokaa omasta maakunnasta

mennessä | huhti 19, 2022 | Maatalous ja ruoka, Pohjois-Karjala

Ruokaa omasta maakunnasta

 

Suosikkiruokani koulussa oli veriletut puolukkasurvoksella. Keittäjä paistoi ne koulun keittiössä ja puolukathan olivat tietysti koululaisten itsensä keräämiä. Ruoka haettiin keittiöstä ja syötiin pulpetissa, joka oli katettu itsetehdyllä, vohvelikankaasta koristellulla ruokaliinalla. Tämä muisto on peruskouluksi muuttuneen koulujärjestelmän alkuvuosilta 1970-luvulta.

Kouluruokailu on muuttunut noista ajoista kovasti, mutta se ja myös muut julkiset ateriapalvelut herättävät monesti ainakin poliittista mielenkiintoa. Julkisten palvelujen toimintaa ja tasoa arvioidaan keskusteluissa asiakasnäkökulmalla. Kuinka hoitoon pääsee tai millaista ruokaa on tarjolla. Rahalle halutaan vastinetta ihan oikeutetusti. Vastuullisuus ja sen eri ulottuvuudet, on päivän sana.

Julkisten palvelujen ateriat, valmistetaan raaka-aineista tai tuotteista, jotka ovat hankintalain alaisia. Julkisten ruokahankintojen arvo Suomessa on vuosittain noin 300 miljoonaa euroa. Parasta olisikin, jos julkisiin hankintoihin käytetyt eurot jäisivät pyörimään paikallisesti, tuomaan elinvoimaa, työtä ja hyvinvointia omaan kuntaan, maakuntaan tai vähintään omaan maahan.

Pohjois-Karjalassa tilanne on tältä osin hyvä. Lähiruokaa ja kotimaisuutta arvostetaan hankinnoissa, vaikka tiukka budjetointi onkin aina asettamassa omat ehtonsa. Pohjois-Karjalassa julkiset hankinnat on kanavoitu pääosin Pohjois-Karjalan hankintatoimen kautta.

Ensi vuonna aloittava Pohjois-Karjalan hyvinvointialue on linjannut hankkivansa ravinto- ja puhtauspalvelut Pohjois-Karjalan tukipalvelut, Polkka Oy:ltä. Muutoksen myötä yhtiöön tulee uusia osakkaita ja toiminta laajenee sote-tukipalveluiden osalta koskemaan koko maakuntaa.

Polkka ostaa nykyisellään ruokaa noin 5 miljoonalla eurolla vuosittain Joensuun kaupungin ja Siun Soten tarpeisiin. Ruokaa toimitetaan yhteensä noin 10.000 henkilölle, joista koululaisia on 6.000 ja sote-asiakkaita noin 2500 ja lisäksi on päiväkoti- ja henkilöstöravintoloiden asiakkaita. Tästä summasta miljoonan euron osuus on alueelta hankittavaa lähiruokaa. Hyvinvointialueen myötä kasvua ateriapalveluihin tulee merkittävästi.

Polkan rooli hankinnoissa on maakunnallisena toimijana merkittävä ja yhtiössä tunnetaan vastuu tästä roolista. Polkan vastuullisuusohjelmaan on kirjattu: ”Polkan hankkimien elintarvikkeiden tulee olla tuotettu suomalaisen lainsäädännön ja asetusten mukaisesti niiltä osin kuin tuotantoa on saatavilla. Kotimaisuus tarkoittaa Polkassa kotimaisten raaka-aineiden käyttöä.”

On kaikkien etu, mitä paikallisemmin ruokahuolto saadaan toteutettua. Verorahat saadaan kierrätettyä takaisin tukemaan oman alueen elinvoimaa käyttämällä ruokaa omasta maakunnasta.

Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

mennessä | maalis 15, 2022 | Maatalous ja ruoka

Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

Viime kuussa kirjoitin maatalouden maksuvalmiuskriisistä. Putin toi tähän keskusteluun uuden sävyn hyökkäyssodallaan Ukrainassa. Todettakoon tässä, että hyökkäys on hirveä ja rikollinen teko itsenäistä Ukrainaa ja sen kansaa kohtaan. Menemättä sen syvemmälle NATO-keskusteluun, totean myös, että jäsenyys antaisi turvan Suomelle.

Sota vaikuttaa monella tavoin Suomessa. Selvimmät vaikutukset näkyivät ensimmäisenä bensapumpulla. Myös valmiiksi korkeat maatalouden kustannukset nousivat vielä ihan uudelle tasolle etenkin polttoaineissa, lannoitteissa ja rehuissa. Tuottajahintojen kehitys on edelleen varovaista. Maidon tuottajahinta on vuoden alusta noussut noin 6 senttiä litralta, mutta tuotantokustannukset samaan aikaan nopeammin, noin 10 senttiä.

Ruuan hinnassa on siis kovat nousupaineet. Syynä on edellä mainitun kustannuspaineen lisäksi myös Venäjän ja Ukrainan ruokaviennin tyrehtymisen vaikutus maailmanmarkkinahintoihin. Elinkeinoministeri Lintilä arvioi viikonloppuna (YLE 12.3.22), että kotitalouksien maksaman ruuan hinta voi jopa kaksinkertaistua.

Ruuan hinnan lisäksi myös huoltovarmuudesta on jälleen tullut suosittu puheenaihe. Ennen Ukrainan sotaa keskustelu siitä on yleensä kuitattu toteamalla, että elintarvikkeitahan on saatavilla maailmanmarkkinoilta. Nyt ääni on muuttunut kellossa. Onkin sanottu, että ruuan tuotannon arvostuksen lopulta määrittää sota tai nälänhätä.

Vielä ei niin pitkällä Suomessa olla, mutta kriisitietoisuus ruokaturvan heikkenemisestä on parantunut. Toiminnan tasolle ei kuitenkaan ole vielä päästy. MTK-Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Jari Rouvisen mukaan noin kolmannes Pohjois-Karjalan pelloista voi jäädä kylvämättä (YLE 10.3.22). Tämä toteutuessaan johtaisi viljapulaan ja kotieläintuotannon supistumiseen. Samanlaista kuivuutta kuin viime kesänä oli, ei maatalous kestäisi.

Suuren huomioarvonsa takia maatalouden tilanteella tehdään myös politiikkaa. Perussuomalaiset hermostuttivat Keskustaa tekemällä taitavan operaation esittämällä monia maatalouden maksuvalmiuskriisiin käypiä toimia, jotka kuitenkin lisätalousarvion luonteen takia hallitus äänesti nurin. Noita samoja toimia lienee kuitenkin nyt punnittavana hallituksen valmisteilla olevassa vakauttamispaketissa.

Maatalouden ongelmiin haetaan ratkaisuja valtion taholla toden teolla. Poliittista tahtoa siihen alkaa nyt löytyä, mutta markkinoilla asiat junnaavat, eikä elintarvikemarkkinavaltuutettukaan tunnu saavan asioihin vauhtia. Erikoisintahan tässä on se, että elintarviketeollisuus on enemmän huolissaan kuluttajan ostovoiman kehityksestä kuin maataloustuotannon säilymisestä. Mikähän kohta huoltovarmuudesta on kaupan ja elintarviketeollisuuden suunnalla vielä jäänyt ymmärtämättä?