fbpx

Asko Miettinen

Ruokaa omasta maakunnasta

Ruokaa omasta maakunnasta

mennessä | huhti 19, 2022 | Maatalous ja ruoka, Pohjois-Karjala

Ruokaa omasta maakunnasta

 

Suosikkiruokani koulussa oli veriletut puolukkasurvoksella. Keittäjä paistoi ne koulun keittiössä ja puolukathan olivat tietysti koululaisten itsensä keräämiä. Ruoka haettiin keittiöstä ja syötiin pulpetissa, joka oli katettu itsetehdyllä, vohvelikankaasta koristellulla ruokaliinalla. Tämä muisto on peruskouluksi muuttuneen koulujärjestelmän alkuvuosilta 1970-luvulta.

Kouluruokailu on muuttunut noista ajoista kovasti, mutta se ja myös muut julkiset ateriapalvelut herättävät monesti ainakin poliittista mielenkiintoa. Julkisten palvelujen toimintaa ja tasoa arvioidaan keskusteluissa asiakasnäkökulmalla. Kuinka hoitoon pääsee tai millaista ruokaa on tarjolla. Rahalle halutaan vastinetta ihan oikeutetusti. Vastuullisuus ja sen eri ulottuvuudet, on päivän sana.

Julkisten palvelujen ateriat, valmistetaan raaka-aineista tai tuotteista, jotka ovat hankintalain alaisia. Julkisten ruokahankintojen arvo Suomessa on vuosittain noin 300 miljoonaa euroa. Parasta olisikin, jos julkisiin hankintoihin käytetyt eurot jäisivät pyörimään paikallisesti, tuomaan elinvoimaa, työtä ja hyvinvointia omaan kuntaan, maakuntaan tai vähintään omaan maahan.

Pohjois-Karjalassa tilanne on tältä osin hyvä. Lähiruokaa ja kotimaisuutta arvostetaan hankinnoissa, vaikka tiukka budjetointi onkin aina asettamassa omat ehtonsa. Pohjois-Karjalassa julkiset hankinnat on kanavoitu pääosin Pohjois-Karjalan hankintatoimen kautta.

Ensi vuonna aloittava Pohjois-Karjalan hyvinvointialue on linjannut hankkivansa ravinto- ja puhtauspalvelut Pohjois-Karjalan tukipalvelut, Polkka Oy:ltä. Muutoksen myötä yhtiöön tulee uusia osakkaita ja toiminta laajenee sote-tukipalveluiden osalta koskemaan koko maakuntaa.

Polkka ostaa nykyisellään ruokaa noin 5 miljoonalla eurolla vuosittain Joensuun kaupungin ja Siun Soten tarpeisiin. Ruokaa toimitetaan yhteensä noin 10.000 henkilölle, joista koululaisia on 6.000 ja sote-asiakkaita noin 2500 ja lisäksi on päiväkoti- ja henkilöstöravintoloiden asiakkaita. Tästä summasta miljoonan euron osuus on alueelta hankittavaa lähiruokaa. Hyvinvointialueen myötä kasvua ateriapalveluihin tulee merkittävästi.

Polkan rooli hankinnoissa on maakunnallisena toimijana merkittävä ja yhtiössä tunnetaan vastuu tästä roolista. Polkan vastuullisuusohjelmaan on kirjattu: ”Polkan hankkimien elintarvikkeiden tulee olla tuotettu suomalaisen lainsäädännön ja asetusten mukaisesti niiltä osin kuin tuotantoa on saatavilla. Kotimaisuus tarkoittaa Polkassa kotimaisten raaka-aineiden käyttöä.”

On kaikkien etu, mitä paikallisemmin ruokahuolto saadaan toteutettua. Verorahat saadaan kierrätettyä takaisin tukemaan oman alueen elinvoimaa käyttämällä ruokaa omasta maakunnasta.

Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

mennessä | maalis 15, 2022 | Maatalous ja ruoka

Ruokapolitiikkaa vai politiikkaa ruualla?

Viime kuussa kirjoitin maatalouden maksuvalmiuskriisistä. Putin toi tähän keskusteluun uuden sävyn hyökkäyssodallaan Ukrainassa. Todettakoon tässä, että hyökkäys on hirveä ja rikollinen teko itsenäistä Ukrainaa ja sen kansaa kohtaan. Menemättä sen syvemmälle NATO-keskusteluun, totean myös, että jäsenyys antaisi turvan Suomelle.

Sota vaikuttaa monella tavoin Suomessa. Selvimmät vaikutukset näkyivät ensimmäisenä bensapumpulla. Myös valmiiksi korkeat maatalouden kustannukset nousivat vielä ihan uudelle tasolle etenkin polttoaineissa, lannoitteissa ja rehuissa. Tuottajahintojen kehitys on edelleen varovaista. Maidon tuottajahinta on vuoden alusta noussut noin 6 senttiä litralta, mutta tuotantokustannukset samaan aikaan nopeammin, noin 10 senttiä.

Ruuan hinnassa on siis kovat nousupaineet. Syynä on edellä mainitun kustannuspaineen lisäksi myös Venäjän ja Ukrainan ruokaviennin tyrehtymisen vaikutus maailmanmarkkinahintoihin. Elinkeinoministeri Lintilä arvioi viikonloppuna (YLE 12.3.22), että kotitalouksien maksaman ruuan hinta voi jopa kaksinkertaistua.

Ruuan hinnan lisäksi myös huoltovarmuudesta on jälleen tullut suosittu puheenaihe. Ennen Ukrainan sotaa keskustelu siitä on yleensä kuitattu toteamalla, että elintarvikkeitahan on saatavilla maailmanmarkkinoilta. Nyt ääni on muuttunut kellossa. Onkin sanottu, että ruuan tuotannon arvostuksen lopulta määrittää sota tai nälänhätä.

Vielä ei niin pitkällä Suomessa olla, mutta kriisitietoisuus ruokaturvan heikkenemisestä on parantunut. Toiminnan tasolle ei kuitenkaan ole vielä päästy. MTK-Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Jari Rouvisen mukaan noin kolmannes Pohjois-Karjalan pelloista voi jäädä kylvämättä (YLE 10.3.22). Tämä toteutuessaan johtaisi viljapulaan ja kotieläintuotannon supistumiseen. Samanlaista kuivuutta kuin viime kesänä oli, ei maatalous kestäisi.

Suuren huomioarvonsa takia maatalouden tilanteella tehdään myös politiikkaa. Perussuomalaiset hermostuttivat Keskustaa tekemällä taitavan operaation esittämällä monia maatalouden maksuvalmiuskriisiin käypiä toimia, jotka kuitenkin lisätalousarvion luonteen takia hallitus äänesti nurin. Noita samoja toimia lienee kuitenkin nyt punnittavana hallituksen valmisteilla olevassa vakauttamispaketissa.

Maatalouden ongelmiin haetaan ratkaisuja valtion taholla toden teolla. Poliittista tahtoa siihen alkaa nyt löytyä, mutta markkinoilla asiat junnaavat, eikä elintarvikemarkkinavaltuutettukaan tunnu saavan asioihin vauhtia. Erikoisintahan tässä on se, että elintarviketeollisuus on enemmän huolissaan kuluttajan ostovoiman kehityksestä kuin maataloustuotannon säilymisestä. Mikähän kohta huoltovarmuudesta on kaupan ja elintarviketeollisuuden suunnalla vielä jäänyt ymmärtämättä?

Miten nyt saadaan lehmät lypsettyä?

Miten nyt saadaan lehmät lypsettyä?

mennessä | maalis 1, 2022 | Maatalous ja ruoka

Miten nyt saadaan lehmät lypsettyä?

 

Kelloradio alkaa soittaa viiden aikaan jotain osaa Camille Saint-Saënsin eläinten karnevaalista. Väsyttää, kun jäin illalla töllöttämään A-studion ties monettako keskustelua Ukrainan tilanteesta.

Navetalla jo odotetaan. Rehut vasikoille ja sitten lehmien ruokintapöydän antimet kohdilleen. Vaimo laittaa radion päälle maitohuoneesta käsin ja kaiuttimista alkaa kuulua Radio Suomen aamuohjelmat.

Yht’äkkiä radio hiljenee – kuuluu vain suhinaa. Lypsyaseman kohinan yli huikkasin, että mikäs radiota vaivaa. Kanavaa vaihtamalla Rex kuitenkin vielä kuuluu. Lypsy on jo puolessa välin, kun valot välähtävät ja hetken päästä sammuvat ja kaikki pysähtyy. Pimeys laskeutuu navettaan. Maito lorisee maidonkokoojasta automaattiventtiilin kautta viemäriin. Otsalamppu syttyy.

Agregaatti on saatava pian käyntiin. Lehmät ovat vielä lypsyasemalla. Traktorin kiinnittäminen aggregaattiin vie aikansa, mutta lopulta virrat saadaan päälle ja työt jatkuvat. Radiosta ei nyt kuitenkaan kuulu mitään. Yritän katsoa sähköyhtiön verkkopalvelusta, kuinka laajasta katkosta on kysymys. Netti ei tunnu toimivan. Yritän soittaa vikahälytykseen. Linjat tuuttaavan jotain outoa ääntä.

Sähköjä ei kuulu ja traktori pyörittää virtaa kahden euron litrahintaisella polttoaineella, jotta lypsy saadaan loppuun, kone pestyä ja maito jäähdytettyä. Onneksi oli tullut tankattua eilen traktori. Aamutyöt on tehty, mutta sitten hajoaa traktori. Ilmeisesti jotain vikaa voiman ulosotossa.

Puhelin ei edelleenkään toimi ja lähden käymään autolla kaupungissa. Varaosaliikkeellä on pimeää ja hiljaista. Osa olisi tilattava Saksasta, mutta sähköt ovat poikki ja nettiyhteydet eivät toimi. Liikkeessä tiedettiin, että Suomeen on tehty laajamittainen kyberhyökkäys, jota on ryyditetty jonkinlaisilla terrori-iskuilla. Miten nyt saadaan lehmät lypsettyä?

Käyn meijerillä. Sielläkin toimitaan varavirran voimalla. Maitoa ei kuulemma voida ottaa vastaan. Tapaan kollegan, jolla on samat ongelmat, mutta traktori vielä toimii. Suunnittelemme yhteistyötä aggregaatin käytöstä. Aion vielä käydä tankkaamassa auton, mutta automaatti ei toimi.

Käteistäkään ei saa pankkiautomaatista. Ruokakauppa on suljettu, koska kassatoiminnot ovat jumissa eikä kuulemma keskusliikkeen automatisoidusta terminaalista saa enää lisää tavaraa ulos. Liikennevalot ovat pimeänä.

Musiikki alkaa taas – tällä kertaa Vivaldin talvi. Ylen ykkönen kuuluu taas ja nousen tuskanhiestä märkänä sängystä ja astelen vessaan. Luen viestejä maatalouskriisistä käydyistä neuvotteluista ja Karjalaisen mobiilissa kommentoidaan eilisen illan A-studion keskustelua. Navetalta paistaa valot. Sähkön hinta on tänä aamuna 50 snt/kWh. Lähden tekemään lisää tappiota tuottamalla ruokaa kansakunnalle.

Maatalouden kustannuskriisi – ketäpä se kiinnostaa!

Maatalouden kustannuskriisi – ketäpä se kiinnostaa!

mennessä | helmi 8, 2022 | Maatalous ja ruoka

Maatalouden kustannuskriisi – ketäpä se kiinnostaa!

 

Maksamattomia laskuja on viime kesältä ja rahat loppu. Tilanne on vaikea ja lähes toivoton monella tilalla. Pankkien mukaan karkeasti ottaen noin viidesosa suomalaisista maatiloista on rahoituskriisissä ja paljon enemmän kamppailee heikon kannattavuuden kanssa. Toinen toistaan karmeampia juttuja, myös itsetuhoisia, saa kuulla maatilojen ahdingosta lähes päivittäin.

Elintarvikkeiden kauppa muodostaa noin kaksi kolmasosaa päivittäistavarakaupasta. Kesko ilmoitti alkukuusta tehneensä viime vuonna historiansa parhaan tuloksen. Pääjohtaja Mikko Helander kuitenkin totesi (HS 3.2.2022) ”Ei meillä hirveästi ole vaikutusvaltaa siihen, kuinka paljon tuottajat saavat hintaa. Kyse on keskusteluista tuottajien ja teollisuuden välillä”

Tuota edellä mainittua teollisuutta edustavan elintarviketeollisuusliiton (ETL) toimitusjohtaja Mikko Käkelä puolestaan vastustaa tuottajahintojen pakollisia indeksikorotuksia (HS 2.2.2022): ”Ei voi ajatella, että kyllähän kuluttaja sen sitten maksaa.”

ETL:n olisi kuitenkin syytä olla huolissaan maatalouden kannattavuudesta, sillä teollisuuden kilpailukyky on pitkälti kytketty kotimaiseen raaka-aineeseen. Merkittävät ETL:n jäsenyritykset ovat tuottajien osuustoiminnallisesti omistamia. Voikin kysyä, eikö viesti maatalouden ahdingosta kulje yhtiöiden omistajilta operatiiviselle johdolle vai eikö se tehoa?

Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto säestää edellisiä (HS 8.2.2022) toteamalla, että elintarvikemarkkinavaltuutetun selvityksen pohjalta valmisteltavat toimenpiteet eivät saa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Haitalla hän tarkoittanee sitä, että nykyisen neuvotteluasetelman mukaista kaupan saneluasemaa ei saa heikentää. Kuvitteleeko kauppa pärjäävänsä kansainvälisten ketjujen kilpailussa, jos kotimaisuutta ei voi enää käyttää valttina?

Kotimainen ruokaketju on siis rikki etenkin maatalouden näkökulmasta. Tavara kyllä kulkee tuottajalta kauppaan, myös pandemian aikana, mutta rahaliikenteestä ei takaisinpäin riitä viljelijälle saakka.  Myös maan hallitus on ollut kovin hiljaa lukuun ottamatta ministeri Leppää, joka on luvannut järeitä toimia, mutta päätökset puuttuvat.

Ketään ei tunnu ruokaketjun muissa osissa aidosti kiinnostavan, millainen tulevaisuuden näkymä maataloutta odottaa tämän vuoden lopulla ja ensi vuonna. Nyt kun tiloilla ei ole varaa ostaa edes tulevan satokauden tuotantopanoksia. Rahoitusta tarvitaan heti kriisin hoitamiseksi. Maatalouden kannattavuus on saatava pikaisesti palautettua markkinoiden tulovirran kautta.

Nyt on vastuullisuusohjelmiaan esittelevien tahojen aika toimia, ettei suomalaisten kuluttajien arvokas tuki kotimaiselle maataloustuotannolle jää tulevaisuudessa ilman vastakaikua.

Ennen vanhaan verkosta sai vain kaloja

Ennen vanhaan verkosta sai vain kaloja

mennessä | tammi 4, 2022 | Maatalous ja ruoka

Ennen vanhaan verkosta sai vain kaloja

 

Ruoka on keskeinen osa suomalaista juhlaa. Näkyvimmin tämä toteutuu jouluna, jolloin kinkku, laatikot, rosolli ja muut valtaavat ruokapöydän. Meidänkin joulukinkustamme on nyt enää luu jäljellä ja viimeiset siivut jääkaapissa.

Rennompien juhlien kuten uudenvuoden ja vapun, perinneruokaa tuntuvat olevan nakit ja perunasalaatti. Toisaalta sen ymmärtää, kun näiden juhlien karnevaaliluonne hieman rajoittaa ruoanlaittoon keskittymistä. Poikkeuksen vahvistavat tietenkin vannoutuneet vappubrunssiaktivistit ja hyvä niin.

Mitähän nyt aluillaan oleva vuosi 2022 tuo ruokaketjulle, joka muodostuu alkutuotannosta, jalostuksesta, kaupasta ja lopulta kuluttajasta?

Maataloudessa on heikon kannattavuuden ja viime kesän kuivuuden lisäksi kustannuskriisi, jonka ratkaisemiseksi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä antoi ruokateollisuudelle ja kaupalle aikaa vuodenvaihteeseen. Tavoitteena neuvotteluissa on, että tuottajahinnat reagoisivat nopeammin kustannusmuutoksiin. Neuvotteluille on annettu lisäaikaa ja niissä onnistuminen lienee kaikkien etu, koska vaihtoehtona oleva uusi lainsäädäntö todennäköisesti jäykistäisi markkinoita. Tämän lisäksi uuden rahoituskauden maatalouspolitiikka saa tänä vuonna loppusilauksensa komission käsittelyssä.

Kaupan keskinäinen kilpailu markkinaosuuksista on kovaa. Monet muistanevat halpuutuksen ja muut ruuan edullisuuteen perustuvat kampanjat. Muutostakin kaupassa tapahtuu. Ruuan verkkokauppa on kasvanut rajusti erityisesti nyt korona-aikana. Nykyisin ruuan verkkokaupan osuus päivittäistavarakaupasta on kuitenkin vain noin 2,5%, joten kasvun varaa kyllä vielä on. Vastaava luku on Etelä-Koreassa 20%, Iso-Britanniassa 7,5% ja Tukholman alueella n. 8%.

Tänä vuonna ruuan verkkokaupan aloittaa Suomessa norjalainen Oda, jonka toiminta perustuu tehokkaaseen tilausjärjestelmään, keskusvarastoon sekä jakeluautoihin. Tähän asti verkon ruokaostosten noutopisteet kauppojen yhteydessä ovat olleet kotiinkuljetusta suositumpi vaihtoehto. Isoissa kasvukeskuksissa myös kotiinkuljetus voitaneen saada kilpailukykyiseksi, ainakin tähän Odan toiminta perustuu. Sen sijaan suomalainen elintarviketeollisuus toistaiseksi luottaa jakelussa kauppaan. Tiettävästi vain lihaa voi ostaa lihatalon omasta verkkokaupasta.

Kuluttaja on lopulta se, joka määrittää, mistä ruoka ostetaan ja mitä ruokaa tuotetaan. Ruokavalinnoissa painottuu nykyisin hinnan ohella terveellisyys, puhtaus ja paikallisuus sekä eettisyys ja ympäristönäkökohdat tuotannossa. Kaikkea näitä ominaisuuksia löytyy laadukkaista kotimaisista elintarvikkeista, niin arkeen kuin juhlaankin, ja ostipa niitä sitten verkosta tai myymälästä. Hyvää uutta ruokavuotta!