Luonnonsuojelulain muutos oli välttämätön

Eduskunnassa hyväksyttiin kuun alkupuolella uusi luonnonsuojelulaki. Uutisointi asiasta, etenkin valtamedioissa, koski enimmäkseen poikkeuksellista päätöksentekotilannetta ja puolueiden välistä valtataistelua eikä varsinaista asiaa. Luonnonsuojelulakia ei todellakaan heikennetty, vaan kahden lakipykälän poistamisella estettiin eräänlaisen ”harmaan suojelun” laillistaminen. Noissa pykälissä olisi mahdollistettu suojelu ilman rajaamispäätöstä eli metsänomistajalla ei olisi ollut valitusoikeutta lailla epämääräisesti jonkin luontotyypin perusteella suojeltuun metsäänsä eikä mahdollisuutta vaatia korvausta menetetystä taloudellisesta hyödystä.

Tämä muutos lakiin oli välttämätön. Maanomistajan oikeuksia olisi loukattu vakavasti ja vaikutukset tulevaisuudessa olisivat olleet ennakoimattomia. Esimerkiksi puukauppaa kontrolloidaan jo nytkin määrittämällä FSC-sertifikaatin puitteissa korkean suojeluarvon kohteita (HCV), jotka eivät perustu olemassa olevaan lainsäädäntöön. Ympäristöjärjestöt painostavat metsäyhtiöitä välttämään puun ostamista näistä kohteista. Tällainen toiminta olisi saanut lainvoiman, jos nuo poistetut pykälät olisivat jääneet lakiin.

Julkisuudessa Keskustaa on syytetty epäluotettavuudesta ja pettämisestä, kun puolue on puolustanut  600.000 yksityismetsänomistajan oikeussuojaa sekä suomalaisen metsätalouden toimintaedellytyksiä opposition tukemana. Jokainen voi mielessään pohtia, kuinka suuri vääryys tässä on tapahtunut, kun luonnonsuojelua jatkossa edistetään niin, että omistusoikeutta ei romuteta ja metsänomistajat voivat jatkossakin tehdä luonnonsuojelua vapaaehtoiselta pohjalta omaa metsäluontoaan kunnioittaen